Sotilas kuuli itkua raunioista – tuhon alta paljastui koiranpentu, joka pelasti hänen elämänsä

Kukaan ei varmastikaan halua ajatella koiranpentuja sodan keskellä.

Totuus kuitenkin on, että kun ihmiset aloittavat sotia ympäri maailmaa, se vaikuttaa myös eläimiin.

Onneksi maailmassa on myös hyviä ihmisiä, jotka haluavat auttaa.

Kun sotilas Sean Laidlaw pelasti pienen pennun keskellä sotaa, hän tajusi nopeasti, ettei voisikaan enää elää ilman sitä.

Kun sotilas Sean Laidlaw löysi raunioista pienen pennun, hän teki kaikkensa pelastaakseen tämän, ja pian heistä tuli erottamattomia, Laidlaw kertoo The Dodo -lehdelle .

Kaikkien sotilaiden suosikki

Kun Sean oli ulkona, hän yhtäkkiä luuli kuulleensa pienen lapsen huutavan raunioiden alla.

Mutta kun hän nosti rojun pois tieltä, hän näki pienen, pelokkaan koiranpennun.

Koira sai nimekseen Barrie ja heistä tuli erottamattomat.

Barrie sai mennä Seanin kanssa minne tahansa hän menikin, ja pian se rakastui koko porukkaan.

– Kaikki olivat niin iloisia aina nähdessään sen, joka päivä joku tuli upouuden lelun kanssa, Sean kertoo The Dodolle .

Kuva: Youtube/ The Dodo

Sean luuli pääsevänsä pian pois, mutta tilanne kärjistyi ja sotilaiden palveluksia tarvittiin edelleen. Niin alkoi kamppailu Barrien pois saamiseksi.

Taistelu Barrien tuomiseksi kotiin

Sean halusi koiran turvaan, mutta ei tiennyt miten.

– Yritin järjestää asiat niin, että se pääsisi pois maasta. Otin yhteyttä uskomattomaan ”War Paws” -nimiseen organisaatioon, joka auttoi minua, he olivat uskomattomia. Työskentelimme yhdessä saadaksemme Barrien pois, Sean kertoo Dodolle.

Barrie saatiin pois sodan jaloista.

Aluksi se joutui olemaan karanteenissa kolme kuukautta, jotta se ei saisi sairauksia. Aika oli Seanille vaikeaa, mutta hän oli tehnyt päätöksensä, eikä aikonut elää ilman koiraansa.

Seanin ja Barrien jälleennäkeminen

Kolmen kuukauden kuluttua hermostunut Sean meni hakemaan rakkaan koiransa ja pääsi vihdoin viemään sen kotiin.

– Kesti noin kymmenen minuuttia ja yksi jalan haistelu ja se oli lattialla vatsa pystyssä, jotta voisin rapsuttaa sitä. Siitä tiesin, että se muisti minut, ja se oli upea hetki. 

– Kotiin saamisen aikana kaikki sanoivat ”pelastit tämän pennun”. Mutta loppujen lopuksi en usko, että pelastin sen, vaan luulen, että se pelasti minut. Se pelasti myös monia muita. Ajatuksista ja tunteista hän kertoo Dodolle ja jatkaa:

– Se on tehnyt yhtä paljon toipumiseni eteen. Vaikka minä pelastinkin sen sodan jaloista, se teki minusta paremman ihmisen.

Katso heidän koko tarinansa täältä: